Thumbs Up!

Tilasin Leicaan jonkun aikaa sitten Thumbs Up! peukalotuen, kun sitä oli kovasti kehuttu. Thumbs Up! on metallinen lisäosa, joka laitetaan salamakenkään, ja se auttaa saamaan paremman otteen kamerasta kun sitä käsittelee yhdellä kädellä. Vimpaimen on suunnitellut Tim Isaac.

Thumbs Up! Package.

Olen elämäni aikana jokusen paketin avannut, ja tämä kokonaisuus kyllä pieksää ne kaikki kirkkaasti. Rasia on todella siisti, cool ja kaikkea hippimäistä. Sen lisäksi itse tuote on todella hyvä. Se istuu Leicaan kuin sormi silmään aina pintakäsittelyä myöten, ja peukalotuki tuntuu käteen ergonomian puolesta täydelliseltä.

Viimeistely on omaa luokkaansa. En muista milloin viimeksi olen törmännyt yhtä laadukkaaseen metallinkimpaleeseen. Ilmeisesti suunnittelija on samaa mieltä, koska paketissa on mukana vielä henkilökohtainen kiitosviesti suunnittelijalta. Jumpe. Tämä on brändäystä.

English readers: Thumbs Up! is a superb product. 10/10!

Thumbs Up! on Leica M8 Black

Leica M ja Voigtländer Nokton 1.1

Sain Sakarilta lainaan Leican M-rungon ja Voigtländer Nokton 50 mm/1.1 linssin. Olen nyt ammuskellut viikonlopun molemmilla, ja täytyy sanoa että on aika mainio paketti. Kuten Leicalla yleensäkin, kuvissa tuntuu olevan aikamoinen oompf-kerroin aivan tavallisissakin tilanteissa:

Lex

Linssin hankalin osuus on todella lyhyt syväterävyysalue. Kohdistuksen täytyy 0lla 1.1 aukolla juuri kohdillaan, tai kuvasta tulee sumea. Tässäkin kuvassa kohdistus meni pieleen muutamia senttejä, jos sitäkään. Silmät jäivät vähän pehmeiksi.

Sumea

Nokton on todella hyvä linssi. Erityisesti Suomessa, jossa valoa ei kauheasti ole talvisaikaan sisätiloissa(kaan), kaikki saatavissa oleva valo on imettävä kennolle. M8 rungolla nopea linssi on hyvä muutenkin, koska runko ei siedä korkeampia ISO-herkkyyksiä juuri ollenkaan. Kuvien syväterävyysalueen ulkopuolella oleva pehmeä tausta (”bokeh”) on joissain paikoissa vähän levoton, mutta ei liian häiritsevä. Diggaan kovasti.

L1004771

Noktonia verrataan usein Leican Noctilux 50 F1:een (”köyhän miehen Noctilux”), mikä ei tietenkään ole ihan kaukaa haettu. Isoimpana erona on vain se, että Leican Noctilux maksaa 10 kertaa enemmän kuin Voigtländerin Nokton . ;) Jos haluat, voit lukea yhden esimerkkiarvostelun linssien eroista Stevehuffphotosta.

Tämän perusteella Nokton tulee heti hankintalistalle. M saa odottaa seuraavia isompia osinkoja.

Titanfall

Titanfall

Olen pelaillut parin viikon aikana satunnaisesti Titanfallia. Kerron heti alkuun, että se on viimeistelty, hyvä peli. Se on sellainen kuin Call of Dutyn alkuperäisiltä tekijöiltä voisi olettaakin. Kontrollit toimivat, bugeja ei juurikaan ole ja kaikki on kaunista. Pelimekaniikassa ei ole ikäviä yllätyksiä.

Pelin parhaimpia ominaisuuksia on tietenkin mech- anteeksi titaanit, joita alkaa satamaan taivaalta sitä mukaa kun saa kerättyä osumia ja tappoja. Titaanit voi jättää automaatille (joka yllättäen on aika fiksu) tai hypätä kyytiin. On kieltämättä pikkuisen kolea fiilis, kun titaanin kontrollit aukeavat nenän eteen. Suurimman osan ajasta tykkäsin vain juoksennella titaanillani pitkin kenttää liiskoen vastapuolen pikkurobotteja nauraen ilkeästi.

Toinen hieno piirre on pilottien kyky juosta pitkiäkin matkoja pitkin seiniä. Tämä mahdollistaa melkoisia parkour-komboja, jotka yhdistettynä vaikka kranaattien kylvämiseen vihulaisten päälle aiheuttaa spontaaneja tyydytyksen tunteita. Paras hetkeni on ollut, kun juoksin pitkin seinää vihollisen titaanin niskaan, tuhosin titaanin rodeolla, hyppäsin sen jälkeen räjähdyksen voimasta seuraavan titaanin niskaan, tuhosin senkin, ja sitten hyppäsin lennosta sisään omaan titaaniin. Kaikki tämä ilman että jalat koskivat kertaakaan maata. Lievä Matrix-fiilis.

No ok, pari grudgeakin löytyy.

  • Kampanja on hajuton, mauton ja kliininen. Minulle oli ihan sama, vaikka konfliktin molemmat puolet olisivat delanneet.
  • Asetyypit ja damage. Pelin tehokkain tarkkuuskivääri vaatii kaksi keskikehon osumaa, mutta jumpkick teloo välittömästi. Häh? Ymmärrän että pelissä pitää olla melee-tyyppinen hyökkäys, mutta jotain rotia nyt sentään.
  • Hardcore-moodin puuttuminen. Pelintekijät ovat todenneet, että peliin ei tule hc-moodia. 
  • Jänispelaajien nuoleskelu. Myös tämä peli on tehty jänispelaajia varten. Siis tyyppejä, jotka hyppivät ympäriinsä kuin kiimaiset jänikset, ja valittavat tarkka-ampujia camppereiksi. Tätä vahvistaa edellisten kohtien lisäksi seinillä juoksentelu.
  • Haulikot. Oikeasti, haulikot ja SMG:t ovat jokaisen fps-pelin p*rsereikä, joilla kompensoidaan energiajuomakoomassa olevien finninaamojen käsien tärinää. Ja tietenkin pistooli on pelin paras tarkkuuskivääri.

Oikeastaan vain hc-moodin puuttuminen takaa sen, että en kauaa jaksa Titanfallia pelailla. Veikkaan että pelille muodostuu oma fanaattinen käyttäjäkuntansa, mutta itselle siitä tuskin tulee vakiseuralaista.

Näin heräät joka aamu klo 5

Sunrise

Olen nyt jonkun aikaa herännyt jo klo 5 aamulla. Ensimmäiset pari päivää olivat yhtä tuskaa, mutta ajoitin ne viikonlopulle niin aloitus ei päässyt vaikuttamaan töihin. Nyt rutiini on jo helppoa.

Tyypillisenä aamuna kiskaisen vaatteet niskaan heti herättyäni ja lähden lenkille koiran kanssa. Lenkin jälkeen käyn suihkussa, ja aamupalan jälkeen aloitan työt. Samalla yleensä kirjoitan arkipäivisin ToDo-listaan päivän tärkeimmät taskit. Sitten kun ne on tehty, tuntee saaneensa aikaiseksi jo kaiken tarvittavan. :)

Edut

Kun olen kulkenut tässä rytmissä kuukauden, olen huomannut uudesta unirytmistä melkoisia etuja:

  • Energia. On jotain uskomattoman voimauttavaa, kun olet tehnyt jo päivän veemäisimmät työt ennen kello kahdeksaa.
  • Parempi ihminen. Yhteiskunnassamme arvostetaan enemmän aikaisia aamuherääjiä. Ihan sama, vaikka tekisi saman määrän työtä myöhään illalla ja yöllä, aamuvirkkuja arvostetaan enemmän. Go figure.
  • Tehokkuus. Ehtii valmistautumaan päivän koitoksiin rauhassa, ilman aamun hektisiä kiireitä.
  • Enemmän aikaa perheen kanssa. Kun iltapäivä koittaa, ei enää oikeastaan edes jaksa keskittyä töihin enempää kuin on pakko. Kello viiden jälkeen on helppo keskittyä perhearkeen, kun ei ole polttavaa tunnetta kiirehtiä työkoneelle viimeistelemään keskeneräisiä töitä.
  • Parempi kunto. Ei varsinaisesti liity aikaiseen aamuheräämiseen, mutta yhdistettynä aamulenkkiin ero entiseen on melkoinen.

Miten se onnistuu?

  • Sitoudu uuteen tapaan 30 päivän ajaksi. Noudatan tätä kaikkien uusien (ja yleensä vaikeiden) tapojen opettelussa. 30 päivässä ehtii tottumaan uuteen rutiiniin, ja yleensä uuden tavan vaikutukset alkavat näkyä.
  • Herää joka aamu samaan aikaan, ainakin niin kauan kunnes tiedät että tapa on lukittunut. Sen lisäksi että joka päivä samaan aikaan herääminen helpottaa uudessa rytmissä pysymistä, se parantaa unen laatua ja vähentää unihäiriöitä.
  • Herää heti. Älä jaa maleksimaan sänkyyn ja hakkaamaan hällärin snoozea.
  • ”Don’t break the chain.” Tämä on Jerry Seinfeldin idea. Paras tapa huolehtia siitä, että uusi tapa pysyy. Merkkaan kalenteriin joka päivä ruksin, kun saan herättyä viideltä. Kun ketju alkaa olemaan pitkä, ei ihan helpolla tee mieli rikkoa hyvää putkea.
  • Mene nukkumaan joka ilta samaan aikaan. Se voi olla aluksi hankalaa, mutta keho tottuu nopeasti. Joudut jonkun verran alussa kieltäytymään menoista ja telkkarin ääressä istumisesta, mutta yllättävän helposti sekin onnistuu.
  • Vältä tietokoneella tai television ääressä istumista kahdeksan jälkeen. Valon sininen aallonpituus on huono asia nukahtamisen kannalta, ja se valvottaa.
  • Nuku iltapäivätorkkuja. Univelkaa kerääntyy helposti, varsinkin jos on yrittäjä ja perheessä on kaksi pientä nakkulaa. Nuku torkkuja kun taaperoiltakin loppuu virta.
  • Huolehdi että makuuhuone on pimeä, hiljainen ja viileä. Tämä on hankalaa erityisesti kesällä, mutta pimennysverhot auttavat.

Katsotaan miten tätä jaksaa pitää yllä. Todella lupaavalta vaikuttaa, ainakin näin kun päivät pitenevät.